Ystäväni häät
My friend's wedding
Viime lauantaina menin parhaan ystäväni häihin. Antti ja Laura olivat seurustelleet kuusi vuotta ennen kuin päättivät mennä naimisiin. He kihlautuivat viime kesänä. Sain kutsun jo helmikuussa.
Häät pidettiin pienessä kirkossa Porvoossa. Porvoo on yksi Suomen vanhimmista kaupungeista, ja sen vanhakaupunki on todella kaunis. Sain häihin tummansinisen puvun ja valkoisen paidan. Vaimoni puki päälleen pitkän mekon.
Lähdimme Helsingistä aamulla. Matka kesti tunnin. Saavuimme kirkolle hyvissä ajoin. Pihalla oli jo paljon ihmisiä. Tunsin muutaman vanhan kaverin yliopistolta. Kävimme puhumassa heidän kanssaan ennen seremoniaa.
Kello kahdelta seremonia alkoi. Laura tuli kirkkoon isänsä kanssa. Hän oli kaunis valkoisessa puvussaan. Antti seisoi alttarin edessä ja odotti. Hänen silmänsä loistivat. Pappi piti lyhyen puheen rakkaudesta ja kestävyydestä. Sitten Antti ja Laura sanoivat tahtonsa.
Kirkossa olivat kaikki hiljaa. Lapset eivät puhuneet. Aikuiset kuuntelivat. Kun pari sanoi "tahdon", kaikki taputtivat. Joillakin oli silmissä kyyneleet — minullakin oli.
Seremonian jälkeen menimme häiden vastaanottoon. Se oli vanhassa kartanossa lähellä Porvoota. Kartano oli kaunis, vanhaa puuta ja korkeita ikkunoita. Ulkona oli pitkä pöytä, jossa istuimme kaikki yhdessä.
Ruoka oli hienoa. Saimme kylmiä alkuruokia, kalaa pääruoaksi ja suklaata jälkiruoaksi. Sampanjaa kaadettiin lasiin. Pidettiin monta puhetta. Antin äiti puhui kauniisti pojastaan ja uudesta tyttärestään. Lauran isä itki, kun puhui tyttärestään.
Illalla oli tanssiaiset. Musiikkia soittivat live-bändi. Soittajat olivat hyviä. He soittivat sekä suomalaisia kansanlauluja että moderneja kappaleita. Tanssin paljon vaimoni kanssa. Lapsia ei ollut, mutta minä tunsin itseni nuoreksi taas.
Yöllä kello kaksitoista hääpari katosi. Olivat menneet jonnekin yksin. Kukaan ei tiennyt minne. Loput vieraat jatkoivat juhlimista vielä tunteja.
Olin todella iloinen päivästä. Antti on ystäväni jo lapsuudesta asti. Olen tuntenut hänet kaksikymmentäviisi vuotta. Aina hän on ollut hauska, mutta nyt hänestä on tullut myös vastuullinen. Olen iloinen, että hän on löytänyt onnellisuuden.
Häät muistuttavat, mikä elämässä on tärkeää: rakkaus, perhe, ystävät. Suomalainen sanonta sanoo: "Häät ovat alku, eivät loppu." Toivotan Antille ja Lauralle pitkää ja onnellista elämää yhdessä.
English translation
Last Saturday I went to my best friend's wedding. Antti and Laura had been dating for six years before they decided to get married. They got engaged last summer. I got the invitation already in February.
The wedding was held in a small church in Porvoo. Porvoo is one of Finland's oldest cities, and its old town is truly beautiful. I bought a dark blue suit and a white shirt for the wedding. My wife put on a long dress.
We left Helsinki in the morning. The trip took an hour. We arrived at the church well in time. Outside there were already many people. I recognized a few old friends from the university. We went to talk with them before the ceremony.
At two the ceremony began. Laura came into the church with her father. She was beautiful in her white dress. Antti stood at the altar and waited. His eyes were shining. The priest gave a short speech about love and endurance. Then Antti and Laura said their vows.
In the church everyone was quiet. The children didn't speak. The adults listened. When the couple said "I do," everyone clapped. Some had tears in their eyes — I did too.
After the ceremony we went to the wedding reception. It was at an old manor near Porvoo. The manor was beautiful, of old wood with tall windows. Outside there was a long table where we all sat together.
The food was fine. We got cold starters, fish as the main dish and chocolate for dessert. Champagne was poured into the glass. Many speeches were given. Antti's mother spoke beautifully about her son and her new daughter. Laura's father cried when he talked about his daughter.
In the evening there was dancing. A live band played the music. The musicians were good. They played both Finnish folk songs and modern songs. I danced a lot with my wife. There were no children present, but I felt young again.
At midnight the wedding couple disappeared. They had gone somewhere alone. Nobody knew where. The rest of the guests kept celebrating for hours more.
I was really happy about the day. Antti is my friend from childhood. I have known him for twenty-five years. He has always been funny, but now he has also become responsible. I'm glad that he has found happiness.
A wedding reminds us what is important in life: love, family, friends. A Finnish saying goes: "A wedding is a beginning, not an end." I wish Antti and Laura a long and happy life together.
Grammar focus
pluskvamperfekti (olivat seurustelleet, olivat menneet), passive (häät pidettiin, sampanjaa kaadettiin, pidettiin monta puhetta), translative (hänestä on tullut vastuullinen), reported infinitive (päättivät mennä naimisiin).